ÄÄRIMMÄISEN KAUKANA ÄÄRIMMÄISYYDESTÄ?
Kuulin taannoin väitteen, että zazen on äärimmäinen harjoitus. Ymmärrän kyllä, mistä kokemus kumpuaa: zazen poikkeaa paljon siitä, mihin ihmiset tavallisesti käyttävät aikaansa. Mutta tarjoaako tällainen ajatus samalla tekosyyn olla edes kokeilematta?
Siltä varalta että tätä lukee joku, joka ei tiedä mitä zazen on, niin lyhyesti sanottuna se on eräänlaista meditaatiota. Se on hiljaa paikallaan istumista ilman muuta tavoitetta kuin säilyttää asento etukäteen päätetyn ajan verran. Asento on tietynlainen, hyväksi havaituista syistä. Jotkut kokeilevat zazenia kirjoista tai netistä löytämänsä ohjeen perusteella, mutta mielestäni kannattaa hankkiutua opettajan tai kokeneen harjoittajan luokse saamaan ohjausta kasvokkain. Zazenin harjoittaminen on zenbuddhalaisuuden ytimessä.
Sanakirjan mukaan äärimmäinen tarkoittaa muun muassa seuraavaa: ”kaukaisin, reunimmainen; keskimääräisestä eniten poikkeava, jyrkin; suurin, kovin, ankarin mahdollinen; äärimmilleen kehittynyt”.
Luulen, että näkemyksen esittäjä viittasi siihen, että zazen olisi jotenkin ankara, jyrkkä tai kova harjoitus. Oma kokemukseni on toisenlainen: minusta päivittäinen zazen ei tunnu äärimmäiseltä, vaan useimmiten hyvinkin tavalliselta. Rehellisesti sanoen minulle äärimmäiseltä tuntuisi käydä lenkillä tai avannossa kolmesti viikossa — mutta jos se olisi jo osa elämääni, se ei varmasti tuntuisi sen kummallisemmalta.
Ymmärrän silti, miksi zazen voi ajoittain tuntua ankaralta. Mieli vaeltelee ja häiritsee itse itseään; olisi mukavampaa olla jossain muualla. Jalka puutuu, iho kutisee. Tämä on kaukana siitä keskimääräisestä kokemuksesta, johon me ihmiset olemme tottuneet. Itse pystyn kehittämään monenlaisia tapoja paeta epämukavia ajatuksia, esimerkiksi avaamalla YouTuben tai ruokakaapin oven. Zazenissa kaikki ajatukset ja tuntemukset saavat nousta esiin, ja osa niistä voi olla ristiriidassa sen tarinan kanssa, jonka ihminen on tottunut kertomaan itsestään itselleen. Säännöllisen harjoituksen myötä itsepetos ja turhuuksien perässä juokseminen kuitenkin vähenevät. Minän minälle rakentama tarina muuttuu ja sen painoarvo pienenee. Onko niin, ettet koskaan jää itsellesi kiinni itsesi huijaamisesta?
Sanakirja mainitsee, että äärimmäinen voi tarkoittaa myös ”äärimmilleen kehittynyttä”. Zazen-harjoituksesta on karsittu pois kaikki ylimääräinen, ja säännöllisen harjoittamisen kautta tämä karsiutuminen laajenee.
(Tämän olin kirjoittanut ja julkaissut vanhalla blogialustalla 7.10.2024 ja muokattu tänään.)