Minä haluaa

Taannoin olin flunssassa viikon verran. Viimeisten kuukausien aikana olen myös innostunut harjoittelemaan kahvakuulalla, mutta tuon viikon aikana en voinut harjoitella. Innostus ja sairastaminen joutuivat törmäyskurssille. 

Totunnaisesti ilmaisisin asian sillä tavalla, että minä halusin treenata, mutesti minua. Asian voisi ilmaista toisinkin: keho sairasti, mutta minä halusin treenata, joten se oli keho joka minua esti. Kehon syy! Vai oliko niin, että minä en halunnut treenata, koska olin sairas ja siksi päätin olla treenaamatta, mutta päätöksestäni huolimatta olin pettynyt siitä että en voinut treenata?

Ajatuksen tasolla on mahdollista erottaa keho minästä. Kokemuksen tasolla keho tuntuu välillä olevan vähemmän “minä” kuin se mitä haluan (tai tarkemmin sanottuna se mitä minä ajattelee haluavansa). 

Todellista tilannetta voisi yrittää sanoittaa hieman objektiivisemmin esimerkiksi siten, että minä (keho) lepäsi, mutta minä (ajatukset) sisälsi myös kokemuksen treenaamista koskevista haluista. Hetkittäin halut ja ajatukset tuntuvat olevan koko minän kokonaisuus, ja kehon olemassaolo unohtuu taka-alalle, ellei jopa kokonaan. Näin ainakin täällä päin maailmankaikkeutta.