TYYNEYS SYNTYY TYYNYLLÄ

Olen silloin tällöin törmännyt viereiseen [siis edellisen sivun] kuvaan humoristisissa meemeissä. Joskus se huvittaa. Joskus kuva on onnistunut ärsyttämään tai häiritsemään minua. 

Joku joka tietää minusta sen verran että olen ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta monta vuotta voisi luulla, että minua nakertaa sen takia että munkki näytetään tekemässä jotain buddhalaisen ihanteen vastaista. En ole vielä tutkinut mitä vauva.fi:llä tai suomi24:llä sanotaan buddhalaisuudesta, mutta luulen, että jos asiaa tuntemattomalla suomalaisella on mielessä kaksi tai kolme adjektiivia koskien buddhalaisuutta, niin yksi niistä on tyyneys ja sitten ehkä keskustelu menee jo valaistumisen etsimiseen, tai siihen kuinka buddhalaisuudessa elämä on kärsimystä eikä mitään saa haluta. Mahdollisesti mainitaan, että kaikki uskonnot on paskaa, mutta buddhalaisuudessa on jotain järkeviä ajatuksia. (Edellisistä lisää ehkä joskus.)

Mutta palataan ihanteisiin. Ulkopuolisesta saattaa vaikuttaa siltä että tyyneys on varmaankin jonkinlainen buddhalainen ihanne. Jostain syystä munkit ovat aika rauhallisen oloisia. Kuva keskisormea näyttävästä munkista rikkoo tämän ennakkokäsityksen, ja siihen perustuu sen hauskuus. Voi myös olla, että siihen liittyy realistisesti suuntautuneella järki-ihmisellä ajatus siitä, että kukaan ei voi olla aina peilityyni lampi (mikä onkin totta) ja tästä voi johtaa että buddhalaisuuus on yksi turhuus muiden joukossa, koska sen harjoittajat eivät pysty täyttämään uskonnon itsensä asettamia ihanteita.

Mielestäni tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Väitän nimittäin että ihanteet eivät kuulu buddhalaisuuteen. Ainakaan ne eivät kuulu siihen buddhalaisuuteen mitä minä harjoitan. Tarkoitukseni ei ole tulla lammeksi, askeettiseksi pyhimykseksi tai muuksi.

Oikeastaan buddhalaisuuteni on tekemistä eikä kokoelma ideoita. Tarkemmin sanottuna tuo tekeminen on istumista tyynyllä tarkkailemassa mitä sisäisessä kokemuksessa tapahtuu. Teen tätä tarkkailua päivittäin.

Tyynyllä istumista kutsutaan zazen tai shikantaza-harjoitukseksi. Harjoituksen tekemiseen liittyy muutamia muitakin tarkkoja ohjeistuksia, jotka jätän pois tästä tekstistä. Luulen, että paras tapa tutustua harjoitukseen on saada siihen henkilökohtainen opastus.

Vaikka tyyneys ei ole minulle ihanne, niin en kiellä sitä etteikö sillä olisi jotain tekemistä tämän buddhalaisuudeksi kutsutun harjoituksen kanssa. Harjoituksen myötä kokemani ajoittainen rauha tai tyyneyden kokemus on yksi niistä asioista, jotka ovat innostaneet minua jatkamaan harjoittamista. En ollut kokenut sellaista yhtä voimakkaasti ennen kuin harjoitin zazenia.

Muistikuva ensimmäisestä kokemuksesta on tuntunut vuosien mittaan tärkeältä. Nuoruudessani kärsin pitkään ahdistuneisuudesta ja zazenin myötä löysin ensimmäistä kertaa hyvän tavan, jonka myötä ahdistuneisuus alkoi laantua. Jos joku kysyisi, niin minulla on joitakin ajatuksia siitä miksi zazen-harjoitus on tyynnyttänyt minua. Aavistan että on parempi vaihtoehto antaa asiasta kiinnostuneiden selvittää asia itselleen kokeilemalla kuin jakaa omia kokemuksiani.

Zazen-harjoitusvuosien myötä olen havainnut monia muitakin mieluisia muutoksia, mutta en mene niihin tässä kirjoituksessa. Minulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö zazen-harjoitus voisi järisyttää monen muunkin ihmisen elämän samalla tavalla kuin se on tehnyt minulle.

Asiaan perehtyminen vaatii kuitenkin jonkun verran kärsivällisyyttä ja aikaa, on tehtävä muutoksia ja joitakin toisia asioita on siirrettävä syrjään. Jos joskus kokeilet zazenia, neuvoisin siirtämään syrjään myös liiat odotukset. Se voi olla aluksi hankalaa, mutta helpottuu ajan kuluessa.

On valitettavaa ihmiskunnan ja muiden olentojen kannalta, etteivät kaikki ymmärrä sitä että tässä olisi nyt kerrankin käsillä sitä mikä on ”liian hyvää ollakseen totta”. 

(Alun perin julkaistu aikaisemmassa Seinännäkijä-blogissa 24.7.2024. Tuon sieltä näitä tekstejä hiljalleen.)