Et voi epäonnistua?

Harmittelin mielessäni monta päivää sellaista tapausta, että kun olin ottanut samasta näkymästä monta valokuvaa, niin huomasin vasta kotona, että täydellisesti sommittelemani versio oli epäterävä ja käyttökelvoton, koska olin huomaamattani liikuttanut kameraa kuvaa ottaessa.

Välillä kun mieleen tulee menneitä tapahtumia tai käänteitä elämässä, saattaa tulla sellainen olo, että aika moni enemmän tai vähemmän tärkeä asia elämässä on mennyt mönkään. Ainakin minun mielessäni on tällaisia ajatusketjuja. Ne eivät välttämättä ole kauhean miellyttäviä ajatuksia.

Mutta mitä sillä mönkään menemisellä, tai epäonnistumisella oikein tarkoitetaan? Eikö se tarkoita vain sitä että ei tapahtunut sillä tavalla kuin etukäteen oli haaveiltu, kuviteltu tai suunniteltu?

Odotuksien pettämiseen liittyy usein ikäviä tunteita, eikä niitä käy kieltäminen. Mutta aikuisen täytyy kuitenkin ottaa lopulta vastuu siitä, että alkoi uskoa odotuksiaan ja unohti, että kyse on pohjimmiltaan siitä että tuli annettua liikaa painoarvoa haaveajatuksille.

Miten vastuu otetaan? Ainakin varmaan on tervettä myöntää, että omien odotusten tai suunnitelmien toteutuminen ei ole sitä miten “iso kuva” rullaa, eikä omia suunnitelmia voi pitää mittapuuna sille miten asioiden pitäisi rullata. Eli toisin sanoen kyse on siitä, että aikuinen muistaa välillä nöyrtyä maailmankaikkeuden edessä, mutta jatkaa sitten touhuja eikä jää suremaan loppuelämäksi.