Pyhä jaahas
Noustessa ylös kotizafulta eräänä sunnuntaiaamuna minun oli tarkoitus seuraavaksi kuntoilla. Mieleen tuli kysymys.
Jos keho ja mieli on kerran samaa, niin miksi niitä pitää treenata erikseen? Olipas hölmö kysymys.
Puolisoni sattui olemaan keskusteluetäisyydellä, joten esitin saman kysymyksen hänelle. Vastaus oli jotain sen suuntaista että tätä varten on kehitetty jooga.
Jostain syystä en ollut tyytyväinen tähän vastauksen. Ennen kuin aloin syventyä zen-harjoituksen, harjoitin astangajoogaa joitakin vuosia. Ehdin saada siitä jonkinlaisen käsityksen.
Jooga ja zazen on eri asioita, siksi niillä on kai eri nimikin. Joogassa venytellään ja jos opettaja on sellainen ettei häneltä tule kauhean suorituskeskeistä viestiä tai paljon puhetta, niin siinä harjoittaja saattaa samalla huomata että miltä omassa kehossa tuntuu, ja joskus mitä mielessä liikkuu joogaharjoituksen ulkopuolella (kokemukseni mukaan se oli alle kolmekymppisellä sinkkumiehellä aika usein edessä harjoittavan pylly).
Zazenissa, toisin kuin astagajoogassa, asento itsessään ei tarjoa samalla tavalla ajattelun aihetta alkuvaiheen jälkeen eli sitten kun se tuntuu olevan hallussa. Istuessa on eri tavalla tilaisuus huomata mitä mielessä liikkuu, ja toki jos istuminen aiheuttaa epämukavuutta, tai jos väsyttää tai vatsa laittaa viestiä niin ne tulevat huomatuksi.
Palataan vaimoni vastaukseen. Joogassa voi harjoittaa kehoa ja mieltä samanaikaisesti. Yhtä lailla zazenissa harjoitetaan kehoa ja mieltä samanaikaisesti. Kehoksi kutsuttu ei katoa mihinkään, vaikka kokemuksellisesti tarkkailun keskus tuntuukin olevan mielessä.
Onko keho ja mieli on kuitenkin eri, koska juurihan poimin sanoja käyttämällä kokemuksesta kaksi eri osaa: kehon ja mielen. Sanoja ennen ja jälkeen olemassa olevassa todellisuudessa ne ei ole kaksi eri asiaa. Vaikka usein tuntuu siltä, että ajatukset käyttää ja ohjaa kehoa, niin myös keho käyttää mieltä. Esimerkiksi mielihyvähormonit ohjaa hikiliikunnan pariin.
Hampaat ei puhdistu käsiä pesemällä - tarkoitan tällä sitä että jooga ja zazen harjoituksena keskittyy eri asioihin. Jos haluat voimaa, nostele painavia esineitä, jos haluat joustavan kehon venyttele, ja jos harjoitat zazenia, ajatustottumuksesi tulevat tutuiksi ja niiden merkitys vähenee. Joogavuosilta jäi sellainen muistuma että harrastuksen aloittamisen jälkeen huomasin tunnetilani aiempaa herkemmin - niitä oli ainakin kaksi: kiukku ja kiima.
Zazenin harjoittamisen myötä on helpompi pitää etäisyyttä ja olla sotkeutumatta kaikenlaisten ärsykkeiden jahtaamiseen. Nykyään voin helpommin sanoa tunteilleni ja haluilleni "jaahas" ja antaa niiden olla.
