Vain istuminen…mutta miksi?
Zen-koulukuntani historiallinen merkkihenkilö Dogen (1200-luvun Japanista) kirjoitti aika paljon. Eräässä tekstissään hän antaa käytännön ohjeita buddhalaisuuden harjoittajille (alkukielellä tekstin nimi on Gaku Do Yo Jin Shu, englanniksi käännettynä Practical advice on pursuing the Buddhist truth).
Tekstin neljännen osan otsikko on “Älä harjoita Buddhan opetuksia saadaksesi jotain”. Myöhemmin tuon otsikon alla hän kirjoittaa, että “meidän pitäisi harjoittaa vain Buddhan opetusten vuoksi” ja “meidän ei tulisi harjoittaa Buddhan opetuksia hyvien tai huonojen vaikutusten vuoksi”.
Tässä Dogen jakaa näkemyksiään liittyen siihen kysymykseen, että miksi ylipäänsä harjoittaa “vain istumista” eli zazenia. Itse aloin harjoittaa zazenia, koska koin siitä olevan minulle hyötyä (tasapainoisempi elämä) eli siis harjoitin Buddhan opetusta hyvien vaikutusten vuoksi. Ainakin se oli se mikä antoi alkusysäyksen. Minun ei ole koskaan tarvinnut muistuttaa itseäni hyvistä vaikutuksista päästäkseni tyynylle.
En oikein pääse jyvälle siitä, että miksi Dogenin mukaan pitäisi harjoittaa vain Buddhan opetusten vuoksi - asia ei pysähdy minun mielessäni tähän vaan ajattelen, ainakin silloin jos joku asiaa kysyisi, että enhän minä harjoita vain opetusten itsensä vuoksi, vaan sen vuoksi, että ajattelen että noilla opetuksilla on hyviä vaikutuksia. Jos sanoisin harjoittavani vain Buddhan opetusten vuoksi, niin kokisin valehtelevani itselleni. En ole pyhimys, mutta valehtelu on huono juttu.
Tähän samaan asiaan liittyviä muiden opettajien kiteytyksiä ovat esimerkiksi “zazen on hyödytöntä” ja zazenista puhuminen tavoitteettomana harjoituksena. Viesti on jossain mielessä aika vahva, joten minun mieleni palaa siihen.
Kaikki yllä kirjoittamani on kuitenkin vain mielen toimintaa. On ihan mahdollista jättää sivuun kysymys istumisen motivaatiosta ja istua päivittäin zazenia.
Jos motivaatiota kuitenkin kaipaa, niin zazenia voi harjoittaa nähdäkseen vain että millaista se juuri nyt tällä hetkellä on.
